Vuonna -95

Sunnuntai 30.4.1994 oli meille merkittävä päivä. Isännän 23-vuotispäivä alkoi aamulla kun herättelin hänet sairaalaan lähtöä varten. Se aamun reissu ei kauaa kestänyt, sillä kätilö lähetti meidät kotiin odottelemaan. Puolen päivän aikaan uusi yritys, jolloin meidät huolittiin sisälle. Kunnon penkkiurheilijoina vietimme päivän katselemalla formulaa ja mm-jääkiekkoa. Isäntä makoili vesi sängyllä, ja itse tuskailin keinutuolissa. Palvelu sairaalassa oli todella hyvää, sillä satuimme olemaan ainoat synnyttäjät sillä hetkellä.

Ilta oli tuskainen, minuutin supistukset ja kahden minuutin tauot. Muistan ajatelleeni siinä etten hanki enää yhtään lasta, jahka saan ekan joskus ulos (kun esikoinen oli sylissä, mietin jo ettei se nyt niin paha ollutkaan). Asiaan ehkä vaikutti se, että vappu pyhien vuoksi sairaalassa ei ollut lääkäriä, enkä sen vuoksi saanut mitään kivun lievitystä.

Päivävuoron vaihtuessa yövuoroon, kätilöt suunnittelivat siirtämistäni kotiin tai ainakin osastolle nukkumaan ja keräämään voimia aamulla jatkuvaa urakkaa varten. Illalla myöhemmin pääsin "nauttimaan" naapuri huoneessa olevasta poreammeesta (etuja kun oli osastolla ainoana). Se jälkeen alkoikin tapahtua.

Vihdoin kello 0.02 saimme pienen prinssimme (3890g ja 51cm) vihdoin syliimme. Nyt tuo sama "pikku prinssi" on 20-vuotias oppilas-korpraali <3

KatjaS