Hiljaiseksi vetää

Jos syksy on ollut tunteiden vuoristo rataa, niin lauantaina koettiin varsinainen syöksy lasku.

Isälläni todettiin syyskuussa syöpä. Hänen diagnoosinsa tehtiin toisen sairauden kontrolleiden ansiosta varhaisessa vaiheessa, ja ennusta on varsin hyvä. Mutta kyllähän syöpä aina sanana pysäyttää.

No joulukuun alussa myös äidilläni todettiin syöpä. Molempien diagnoosit tulivat aivan puskista. Kummallakaan ei ole ollut mitään oireita, eikä mitään. Äidin tarkemmat tutkimukset venahtivat joulusta johtuen hiukan. Loppiaisen jälkeen Raumalla tehdyn tutkimuksen jälkeen vaikutti hyvältä, lisää ei löytynyt. Tutkimuksen jälkeen äiti on kuitenkin valittanut turvotusta (joka kyllä oli selvästi nähtävissäkin). Viime viikolla oli vuorossa tutkimukset Turussa, ja sieltä odotettiin tuloksia viikonlopun tietämillä. Lauantaina äidin oli kuitenkin pakko mennä päivystykseen turvotuksen takia. Raumalta soitettiin Turkuun, ja kuultiin että syöpää on löytynyt laajemmaltikin. Tästä johtuen äiti ambulanssiin ja TYKSiin. Kyllä tuo uutinen veti aika hiljaiseksi.

Illalla tuli onneksi parempia uutisia ja äidin vointikin oli parantunut. Eilen käytiinkin sitten katsomassa häntä. Nestettä oli eiliseen iltapäivään mennessä poistettu reilut 6 litraa. Tämä oli parantanut tietysti huomattavasti hengitystä ja ruokakin oli alkanut maistua.

Nyt odotellaan toivon mukaan pian saatavaksi tietoja syöpä hoitojen alkamisesta.

Tämä kirjoitus nyt oli vähän ankea, lähinnä itselle terapiaksi tarkoitettu. Kiitos kuitenkin jos jaksoit lukea loppuun asti.

Valoisampaa kevättä toivoen

KatjaS