Vuonna -99

Vuonna -99 20. toukokuuta oli torstai. Olimme vieneet lapset mummulaan yökylään jo edellisenä iltana, ja aamulla suunnistimme sairaalaan synnytyksen käynnistystä varten. Vähän jännitti miten käynnistys lähtee sujumaan, mutta toisaalta olin jo aivan valmis luopumaan vatsasta.

Lääkäri päätti yrittää käynnistystä tipalla. Kätilö yritti laittaa tippaa mulle, mutta mun suoneni ovat sen verran piilossa, ettei hän toisellakaan kerralla onnistunut löytämään suonta. Ei todellakaan kivaa tällaiselle neulakammoiselle kuin minä. Lääkäri tuli paikalle yrittämään. Meinasi vähän hermostuttaa kun hän pyöritteli mansettia käsissään ja pohti et mitenkäs se laitettiinkaan (ylilääkäri, joka ei ollut laittanut tippaa pariin vuosi kymmeneen). No hän onnistui, eikä paikalle jouduttu kutsumaan muita.

Tällä kertaa kaikki eteni tosi nopeasti. Mä istuskelin keinutuolissa melkein koko ajan. Katselin kelloa ja hengittelin ilokaasua (ei se mitään auttanut, mutta piti ajatukset kasassa). Kätilö kävi pari kertaa huoneessa, toi jälkimmäisellä kerralla isännälle ruokaa. Siinä isännän syödessä mulla alkoi tuleen olo et halkeen ihan just siihen. Isännän tiedustellessa tarviinko apua, käskin hänen vaan jatkaa syömistä. Sit tulikin sellainen olo et huh huh. Isäntä painoi hälytyskelloa ja juoksi ovelle huutaan apua. Mä otin itse pari askelta et pääsin sängyn reunalle. Siinä vaiheessa kätilö tuli opiskelijan kanssa paikalle. Opiskelija alkoi laittaa jalkatukia sänkyyn. Muistan vaan kun kallistuin sängylle ja ajattelin et sanokaa mitä sanotte, mä ponnistan nyt. Sit kaikki tapahtuikin samaan aikaan, mä ponnistin, kätilö "tönäisi" mut kyljelleen, nosti vauvan vatsalle ja sanoi opiskelijalle et paina tota nappia.

Meidän nuorempi herra syntyi kello 12.35 yhdellä ponnistuksella 3 tunnin ja 5 minuutin synnytyksen jälkeen. Pituutta hänellä oli 53 cm ja painoa 4220 g. Kätilö pyyteli myöhemmin anteeksi sitä ettei ollut ehtinyt kunnolla synnytykseen mukaan.

Nyt tuo samaínen pikkuinen on komea nuori mies ja meidän perheestä pisin <3

KatjaS

Voitto

Mulla kävi tuuri, ja voitin Naneten blogin arvonnassa ihanan palkinnon.

Aivan ihania kaikki. Vielä kun vaan löytää niille paikan :)

Loppuun vielä toisenlainen ihanuus

Mukavaa lauantain jatkoa

KatjaS

Blogihaaste

Sain Pitsi ja Pipari blogista Ilahduta bloggaajakaveria-haasteen. Mun piti jatkaa tätä haastetta eteenpäin jo viikonlopuuna, mutta tietty unohdin sen. Ja nyt alku viikko on ollut taas sellaista härdelliä et ei tosikaan. Nämä toukokuut ovat aina sellaisia. Kaiken muun lisäksi vielä edellisilta meni kuopuksen mukana kouluun tutustumisessa (siirtyy syksyllä yläasteelle).

Haasteen säännöt:

- Kirjoita blogiteksti,jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (määrän päätät itse)

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esim. postittamalla hänelle kortin tai kirjeen, herkun, jotain omatekemää, tai vaikka ihan vain mukavan hyvänmielen sähköpostin, ilahdutuksen ei siis tarvitse olla materiaa eikä sisällöllä kilpailla.

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana ollutta bloggaajaa, mutta silloin haastetun ei tarvitse itse enää jatkaa haastetta.

Haastetta olen nähnyt useammassakin blogissa, enkä tietenkään muista missä. Heitän haasteen seuraaviin blogeihin

satunNainen

Tähtisadetta ja valkoista vimmaa

KatjaS

Vuonna -98

Vuonna -98 toukokuun 11. päivä oli samanlaisesti äitienpäivää seuraaava maanantai kuin tänäkin vuonna. Meillä aamu alkoi sillä et heräsin polttoihin. Eipä siinä sitten muuta kuin pakattiin esikoinen peiton sisällä autoon ja vietiin appivanhempien luokse hoitoon, ja mentiin itse sairaalaan.

Rauman sairaalassa tehtiin synnärillä remonttia silloin, ja synnytykset hoidettiin lastenosastolla. Mäkin istuin päivällä jonkun aikaa huoneessa olevassa istuma-altaassa. Muuten tuntui taas ettei synnytys edisty lainkaan, mutta kätilö ilmoitti et vauva syntyy hänen vuoronsa aikana. Niinpä hän antoi mulle pari kertaa nenän kautta jotain lääkettä (en tiedä tarkkaan mitä oli) ja yritti kädellään auttaa avautumisvaihetta. Ja se vissiin sitten auttoi. 

Reilun seitsemän ja puolen tunnin jälkeen kello 11.33 pikku prinsessamme (4300g ja 53cm) näki päivän valon. Muistan kun kätilö nosti vauvaa niin että näin hänet ekan kerran, mulle tuli mieleen et tämä on uusinta. Neiti oli syntyessään aivan saman näköinen kuin isoveljensä oli ollut kolme vuotta aiemmin.

Tässä tuo sama prinsessa on nyt tämän vuoden vappuna pukeutuneena koulun kasari teemaan <3.

                                       

KatjaS

Äitienpäivä

Meillä alkoi äitienpäivä perinteisesti, eli isäntä toi lasten kanssa mulle aamupalan sänkyyn. Samalla sain ihania lahjoja.

Esikoinen oli ostanut kimpun ruusuja.

Vanhempi neiti GG:n mukin ja toffeeta. Taisi olla oma lehmä ojassa mukin suhteen. Ihasteli meinaan itse sitä viime Viherkäisen reissulla. Eli voipi olla että valikoituu hänen teemukikseen :)

Nuorempi poika oli koulussa tehnyt puisen kortin.

Kuopus taas oli tehnyt koulussa mulle keraamisen patsaan ja taulun itse tehdylle paperille.

Päivällä käytiin viemässä ruusu äidin haudalle. Ja juotiin yhdistetyt äitienpäivä ja syntymäpäivä kahvit isäni ja appivenhempien kera meillä.

KatjaS

Villasukkia

Kerroin tuossa aiemmin et meillä on tämän kuun lopussa tiedossa viisikymppiset, joihin tein lahjaksi torkkupeiton. No kyseisten juhlien sankari on meidän esikoisen kummisetä, joten ajattelin et olis ihan kiva viedä joku lahja häneltä yksistään. Ehdotin sitten esikoiselle et jos vietäisiin jotkut värikkäät villasukat, joista kummisetä varmasti muistaisi hänet. Herra totesi et hän ei ainakaan ite tee, ne kun eivät kuulemma olisi valmiina vielä 60-vuotissynttäreilläkään :)

Nuori mies valkkasi sitten langat, ja mä kudoin sukat. Ja tällaiset niistä tuli. Onhan ne melkoisen erikoisen väriset, mutta varmasti mökillä lämmittävät jalkoja. Eikä varmasti sekoita muihin sukkiin, eli muistaa aina milloin on saanut ja keneltä.

Lankoja jäi aika reippaasti yli, joten ajattelin tehdä toiset, vähän hillitymmän väriset sukat.

Ja näin jäkiksen MM-kisoja seuratessa kun kaipaa käsitöitä, tuli kudottua vanhemmalle neitokaiselle uudet palmikkovarrelliset rikki menneiden tilalle.

Mukavaa viikon jatkoa,

KatjaS

Vuonna -95

Sunnuntai 30.4.1994 oli meille merkittävä päivä. Isännän 23-vuotispäivä alkoi aamulla kun herättelin hänet sairaalaan lähtöä varten. Se aamun reissu ei kauaa kestänyt, sillä kätilö lähetti meidät kotiin odottelemaan. Puolen päivän aikaan uusi yritys, jolloin meidät huolittiin sisälle. Kunnon penkkiurheilijoina vietimme päivän katselemalla formulaa ja mm-jääkiekkoa. Isäntä makoili vesi sängyllä, ja itse tuskailin keinutuolissa. Palvelu sairaalassa oli todella hyvää, sillä satuimme olemaan ainoat synnyttäjät sillä hetkellä.

Ilta oli tuskainen, minuutin supistukset ja kahden minuutin tauot. Muistan ajatelleeni siinä etten hanki enää yhtään lasta, jahka saan ekan joskus ulos (kun esikoinen oli sylissä, mietin jo ettei se nyt niin paha ollutkaan). Asiaan ehkä vaikutti se, että vappu pyhien vuoksi sairaalassa ei ollut lääkäriä, enkä sen vuoksi saanut mitään kivun lievitystä.

Päivävuoron vaihtuessa yövuoroon, kätilöt suunnittelivat siirtämistäni kotiin tai ainakin osastolle nukkumaan ja keräämään voimia aamulla jatkuvaa urakkaa varten. Illalla myöhemmin pääsin "nauttimaan" naapuri huoneessa olevasta poreammeesta (etuja kun oli osastolla ainoana). Se jälkeen alkoikin tapahtua.

Vihdoin kello 0.02 saimme pienen prinssimme (3890g ja 51cm) vihdoin syliimme. Nyt tuo sama "pikku prinssi" on 20-vuotias oppilas-korpraali <3

KatjaS