Ylöspäin

Tämä alku vuosi, tai paremminkin helmikuu, on mennyt kohtalaisen apeissa merkeissä. En ikinä olisi uskonut että Oskun menetys on mulle niin kova paikka. Tietty tiesin et on vaikeaa, mutta et näin. Mä olen jo pitkän aikaa suunnitellut esim. kävely lenkille lähtemistä, mutta aina olen keksinyt jonkun tekosyyn väliin jättämiselle. Suurin syy on ollut et musta tuntuu et petän Oskun kun lähden ilman sitä. Ja muutenkin vaikka mihin suuntaan lähtee, miettii et täällä ollaan kävelty. Tänään aamulla vihdoin sain otettua itseäni niskasta ja käytyä lenkillä. Osku kyllä pyöri mielessä, mut selvisin kuitenkin.

Muuten olen nyhjännyt kotona. Lähinnä katsellut telkkaria ja lukenut. No viime viikolla aloin virkkaamaan kuistille uusia verhoja. Niitä olen lähinnä tehnyt samalla kun olen katsellut hiihtoa.

Lappujen ohje on Unelmien talo ja koti lehden numerosta 5/2018. Mallista eroten tein ne kahdella värillä.

Laput ovat nyt valmiit. Vielä kun joku yhdistäisi ne. Se on mun mielestä inhottavin homma kun tekee jotain tuollaisista lapuista.

KatjaS