keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Elämäni eka

Jätin eilen tauolle tilkkujen virkkaamisen kun kaipasin vähän vaihtelua. Hain jo viikonloppuna netistä ohjeen koiran puseroon, ja eilen sitten tein sellaisen. Homma oli muuten ihan mukavaa, mutta miten voikaan olla niin vaikea kerätä silmukoita tuollaisen ohuemmalla langalla tehdyn työn reunasta. No siitä tuli sellainen kuin tuli. Perjantaina lähtee sovitukseen, vaikka todennäköisesti liian iso onkin. Sen takia tänään aloinkin tekemään uutta ohuemmilla puikoilla.



KatjaS
klo
Tunnisteet:

4 kommenttia:

  1. Hannele Ruusukummusta16. maaliskuuta 2016 klo 10.43

    Tosi hieno! Meillä ei Niilo ole ennen suostunut vaatteita pitämään...on jähmettynyt paikalleen, eikä suostu liikkumaan. Sama on ollut valjaiden kanssa, kunnes nyt talvella kokeilin taas valjaita ja poika ei ollut niistä moksiskaan . Sanoinkin miehelle, että ensi talvena, jos tulee kovempia pakkasia, aion kyllä taas kokeilla jotakin pusakkaakin pojalle....harmi vaan, että pistin vanhat kierrätykseen..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelmia Keltaisessa Talossa KatjaS17. maaliskuuta 2016 klo 8.00

      Meillä Oskulle ei ole ikinä edes koitettu vaatteita, eikä kyllä ole tarvinnutkaan kun on niin paksu turkki omasta takaa :)

      Poista
  2. Suvituulian käsityöpaja16. maaliskuuta 2016 klo 17.13

    Onpa kiva!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)