Pikkunaulakko

Mä olen joskus vuonna tikku ja kivi ostanut isännälle tällaisen kännykkätelineen. Mutta, mutta, eihän nämä nykyiset kännykät tällaiseen mahdu. Avaimet siinä kyllä roikkuu, koska eihän niitä voi avain kaappiin laittaa. No onneksi edes tähän eksyvät. Mä olen vaan niin kyllästynyt kun kaikki muut tavarat seilaavat työpöydällä.

Eilen löysin Honkkarista tällaisia pussukoita puoleen hintaan. Ne oli kokonsa puolesta just passeleita puhelimelle. Mutta laitapa ne tohon roikkumaan. Ei oikein onnistu.

Eikä tietenkään mistään löytynyt sopivaa pikkuista naulakkoa. Siis sellaista että koukut ovat riittävän pieniä avaimille. Eli pakko yrittää väsätä itse. Nyt mulla on kuivumassa sitä varten laudan pala ja koukkuja. Saapas nähdä millainen tulee kun saa ne yhdistettyä.

Hyvä muuten et ihmisellä on hyvä muisti. Aamulla Huomenta Suomessa juttelivat Runeberg- palkinnosta. Mun oli oikein pakko kalenterista varmistaa et tänäänhän se on. Siis meidän kihlapäivä. Mentiin muinoin kihloihin kun isäntä pääsi armeijasta. Oltiin ostettu sormukset jo aiemmin ja jätetty ne liikkeeseen kaiverrettaviksi. Mä kun pääsin koulusta haettiin sormukset. Sormiin ne laitettiin romanttisesti liikenne valoissa kun odoteltiin valojen vaihtumista vihreiksi. Tänään kuulin et tuo samainen risteys on Rauman maantieteellinen 0-piste.

Pakko laittaa vielä tähän loppuun kuva meidän reippaasta vahdista. joka todellakin osaa relata "välillä".

KatjaS